Rahastot pelastuslaitosten ympäristö- ja ilmastotyön tukena

Pelastustoimessa ei ole akateemisten instituutioiden tavoin vahvaa perinnettä rahastojen hyödyntämiselle. Pelastusopisto tekee tässä kenties poikkeuksen. On meillä toki Palosuojelurahasto, Öljysuojarahasto ja satunnaisemmin rahaa haetaan esimerkiksi Henry Fordin Säätiöltä liikenneonnettomuusharjoitteluun tai Työsuojelurahastolta työturvallisuuden kehittämiseen. Eikä sillä, kehittämistoiminnan ja uusien avausten on usein hyvä pyöriä myös budjettirahoituksella, jolloin se kytkeytyy paremmin osaksi muuta toimintaa ja toimii keskeytyksettömästi sekä pitkäjänteisesti.

Ympäristö- ja ilmastoasioihin tarkoitetuista rahastoista voisi kuitenkin saada "vipuvoimaa", jolla ympäristö- ja ilmastotoimia saa mahdollistettua tai vähintäänkin nopeutettua. Life+-ohjelmakausi on päättymässä tämän vuoden loppuun, mutta seuraavaa EU:n ohjelmakautta valmistellaan paraikaa. ELY-keskukset myöntävät EU-rahoituksen alueellisesti.

Maakunnilla on omia kehittämisrahoja, joita käytetään maakuntaohjelmien mukaiseen toimintaan. Esimerkiksi Uudellamaalla maakuntaohjelman yksi päätavoite on "ympäristön kehittäminen kestävällä tavalla". Energiainvestointeihin, kuten aiemmin maalailemiini aurinkopaneeleihin, voi hakea tukea työ- ja elinkeinoministeriöltä. Kuntasektorin, jolle pelastuslaitoksetkin kuuluvat, uusiutuvan energian katselmuksiin voi saada jopa 60 % tukea.

Myös Leader-toimintaryhmien kautta on saatavissa rahoitusta hankkeisiin, jotka täyttävät niiden asettamat vaatimukset. Uudellamaalla toimintaryhmänä toimii SILMU ry, jonka strategiassa ympäristö ja luonto on yhtenä osa-alueena. Central Baltic Interreg IV A -ohjelma on päättymässä niin ikään tämän vuoden loppuun, mutta uutta ohjelmakautta valmistellaan ja Suomesta mukana on Varsinais-Suomen liitto. Energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan keskittyvä Intelligent Energy Europe (IEE) on yksi Elinkeinoelämän ympäristöfoorumin kautta näkyvistä rahoitushauista.

Viimeisimpänä mainittakoon 80 miljardin euron rahoituskanava, Horisontti 2020. Senkin tavoitteisiin kuuluu mm. ilmastonmuutoksen torjuminen, ympäristönsuojelu sekä siirtyminen vihreään talouteen ja yhteiskuntaan. Mikäli pelastuslaitoksen omat rahkeet rahoitusten hakemiseen ovat heikot, kumppanuusverkosto voisi ottaa aiheesta koppia ja tarjota kehittämis- ja tutkimuspäälliköiden yhteistyönä vertaistukea. Osaan rahoitushauista voi myös saada rahallista tukea ihan vaan siihen rahoituksen hakemiseen.

Paloasemien katot ilmastotyöhön

Pelastustoimen ympäristö- ja ilmastotyön kannalta paloasemat ovat lämmityksineen ja sähkönkulutuksineen merkittävin osa pelastuslaitosten toimintaa. Esimerkiksi Helsingissä kaupungin asettamat energiansäästötavoitteet koskevat myös pelastuslaitosta ja tulokset ovat olleet rohkaisevia.

Paloasemilla on paljon kattopinta-alaa, jota ei juurikaan hyötykäytetä. Osa paloasemarakennuksista on toki museosäännösten suojelemia ja ihan syystä. Ja toki jos ja kun palokunta tarvitsee kattoa köysillä liikkumisen harjoitteluun, niin on luontevaa, että harjoittelu tapahtuu paloasemalla, jolloin henkilöstökin saadaan pidettyä harjoittelusta huolimatta nopeassa lähtövalmiudessa. Mutta ei se harjoittelukaan koko kattoa vaadi vaan osan voi oikein hyvin valjastaa muuhun käyttöön.

Aurinkopaneeleita saa nykyisin asennuspalveluna taloonsa, oli kyse sitten omakotitalosta tai kerrostalosta. Laskurilla voi laskea investoinnin mielekkyyttä, kun katon ominaisuudet sekä muut tekijät vaikuttavat siihen. Pelastuslaitosten tulisikin laatia kattojen aurinkopaneeleista liitettävyys- ja kustannusarviot - ja toimia arvioiden antamien tulosten mukaan.

Vaihtoehtoisesti paloasemille voisi harkita viherkattoja, joiden hyödyt ovat myös moninaiset. Joka tapauksessa pelastuslaitoksilla on käsissään resurssi, jota soisi hyödynnettävän paremmin.

Luontoarvojen huomioiminen pelastustoiminnassa

Monien kasvi- ja eläinlajien osalta tehdään kartoituksia, joiden perusteella luontoympäristöä arvotetaan sen mukaan, kuinka tärkeitä alueet ovat vaarantuneille tai uhanalaisille lajeille. Näistä kartoituksista on niin avoimesti saatavilla olevaa tietoa kuin (minulle kerrotun mukaan) salaiseksi luokiteltua tietoa.

Osa tiedosta on luokiteltu salaiseksi, jotta tieto harvinaisten lajien elinympäristöstä ei houkuttele paikalle ihastelevia väkijoukkoja, mikä häiritsisi ja vaarantaisi elinympäristöä. Tieto ei kuitenkaan ilmeisesti ole käytössä pelastustoiminnassa, joten onnettomuustilanteessa tärkeitä luontoarvoja saattaa jäädä tiedon puuttumisen vuoksi huomioimatta.

Pelastustoimella käytössä oleviin karttapohjaisiin riskinarviointeihin on jo nykyisellään sisällytetty paljon jalostettua tietoa, joka auttaa pelastustoimea suunnittelemaan ja toteuttamaan onnettomuuksien ehkäisyä ja pelastustoimintaa mahdollisimman vaikuttavasti. Luontoarvojen lisääminen tuohon riskienarviointiin olisi hyvä askel eteenpäin ympäristöystävällisemmän pelastustoimen rakentamiseksi.

Pelastajan tutkintoon kohdentuu valtava toiveiden tynnyri, mutta en silti malta olla esittämättä toivetta, että myös pelastajan tutkinnossa huomioitaisiin ympäristön- ja luonnonsuojelu. Vaikka nyt puoli päivää kestävien vierailuluentojen verran. Päällystötutkinnossa ympäristöturvallisuutta on jo mukana 2 opintopisteen verran, mistä osoitan Pelastusopistolle ansaitun tunnustuksen.

Sammutusjätevesien ympäristövaikutuksista

Pelastuslaitoksille tuli pelastuslain (379/2011) myötä tarve laatia sammutusvesisuunnitelmat, joissa määritellään veden hankintaan ja toimittamista. Kuntaliiton Opas sammutusvesisuunnitelmista ottaa kantaa myös sammutusjätevesiin (s. 23 - 24), jotka voivat olla myrkyllisiä riippuen sammutettavasta kohteesta.

Tärkeimpinä huomionkohteina ovat kemikaalikohteet pohjavesialueilla. Tällaisia kohteita on yleensä velvoitettu rakentamaan kemikaalivuoden varalta suoja-altaat alueelleen, mutta olen kuullut vähän sammutusjätevesien keräilystä (mikä ei toki ole todiste, etteikö sitä tärkeissä kohteissa tehtäisi).

Nämä uudet sammutusvesisuunnitelmat ovat oiva mahdollisuus pelastuslaitoksille syventää yhteistyötä paikallisten vesilaitosten kanssa. Ilmoittamalla vesilaitokselle etupainotteisesti potentiaalisesti ympäristölle vaarallisesta tilanteesta, vesilaitos voi mm. sulkea kaivoja, millä estetään ympäristövaarallisen sammutusjäteveden leviäminen. Aiheesta tehty tieteellinen julkaisu painottaa erityisesti kohteen ja pelastuslaitoksen yhteistyön etukäteissuunnittelun ja -harjoittelun tärkeyttä.

Samalla osana sammutusjätevesien ympäristövaikutusten pienentämistä laitokset voivat arvioida esimerkiksi käyttämiään sammutusvaahtoja, joissa yleensä ympäristölle turvallisin vaihtoehto on myös työturvallisuuden kannalta se paras vaihtoehto. Pelastuslaitoksilla on myös monta muuta tapaa vaikuttaa toimintansa ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin, joita avaan myöhemmissä blogauksissa.

Päivä Mellunkylän paloasemalla

Vierailin päivän verran Mellunkylän paloasemalla tiistaina 14.5. osallistuen sammutusyksikkö HE601:n työvuoron ohjelmaan. Tarkoituksena oli tutustua aseman toimintaan Pelastustoimen ympäristö- ja ilmasto-ohjelmahankkeen kannalta ja keskustella työvuoron henkilöstön kanssa pelastustoimeen liittyvistä asioista.

Päivän aikana keskusteluissa heräsi joitain ajatuksia, joita haluan seuraavassa hieman purkaa.

Palkkaus. Ottamatta kantaa palomiesten yleiseen palkkaukseen, on kuitenkin Helsingin työnantajakuvan kannalta ongelmallista, jos palomiehet karkaavat naapuripelastuslaitoksiin paremman palkan vuoksi. Kuulemani mukaan näin on jo käynytkin. Kun palomiehiltä edellytetään siirtymäajoin uusia pätevyyksiä, kasautuu ymmärrettävästi paineita myös koulutuksen tuomalle lisäansiolle. Myös tietyistä erikoisammattitaidoista koettiin saatavan vain nimellinen lisäansio, joskin sen suhteen Helsinki noudattaa muiden pelastuslaitosten kanssa samaa linjaa.

Palomiesten keskuudessa koettiin kuitenkin hyväksi se, että pelastuslaitos siirtyy syksyllä laajasti muilla pelastustoimen alueilla käytössä olevaan työaikajärjestelmään, kun nykyinen "24 tunnin työvuoro, kaksi vuorokautta vapaata, 24 tunnin työvuoro, kaksi vuorokautta vapaata, 24 tunnin työvuoro, viisi vuorokautta vapaata" vaihtuu "24 tunnin työvuoro, kolme vuorokautta vapaata" -järjestelmään. Uuden työajan koettiin myös selkeydellään mahdollistavan muiden töiden tekemisen paremmin, mikä vähentää myös painetta nostaa palkkoja.

Jos ja kun palkkaus on kuitenkin naapuripelastuslaitoksia matalampi, Helsingillä on pitkällä aikavälillä haaste säilyttää houkutteleva työnantajakuva etenkin nuorten palomiesten keskuudessa. Uusimaa kun on käytännössä yhtä työssäkäyntialuetta. Pelastuslaitokset ovat kumppanuusverkostossaan kartoittamassa palkkausta eri pelastuslaitoksissa ja kaikista vertailun haasteista huolimatta, työn tuloksena voi olla pitkällä aikavälillä jossain määrin harmonisoidut palkkauskäytännöt, jolloin samaa palkkakilpailua työvoimasta ei esiintyisi.

Ensivastetehtävät. Helsingissä ajetaan Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston mukaan 2750 ensivastelähtöä vuodessa kaikkien lähtöjen kokonaismäärän ollessa 20 000. Monet pelastuslaitoksen ajamista ensivastetehtävistä koettiin kiireettömiksi tehtäviksi (D-luokitus), joiden hoitamisen voisi vastuuttaa yksityisille sairaankuljetuksen palveluntuottajille. Esitettiin jopa epäily, että Hätäkeskus hälyttäisi tehtävät C-luokituksella, jotta se voi hälyttää tehtävään ambulanssin, vaikka riskinarviointi tulisi tehdä luokkaan D.

En pysty maallikkona arvioimaan, kumpi taho on riskinluokituksessaan oikeammassa. On myös paljon vaadittu hätäkeskuspäivystäjältä arvioida kiireellisyys D-luokkaan, jos on vähääkään syytä epäillä, että henkilöllä on tarve kiireelliselle sairaankuljetukselle. Etenkin, kun arvioinnissa pitää noudattaa varovaisuusperiaatetta eli mieluummin lähettää yksikön hieman liian usein kuin liian harvoin. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa, että ennen kaikkea Helsingissä palomies-sairaankuljettajat ovat paikoin hyvin kuormittuneita sairaankuljetuksesta ja kentällä aidosti koetaan, että Hätäkeskuksen riskinarviointi ei monestikaan vastaa todellista tilannetta. Keskinäisen vuoropuhelun ja yhteisen koulutuksen kautta päästään lähemmäs yhteistä käsitystä tehtävien kiireellisyydestä.

Kiitos Mellunkylän palomiehille päivästä! On sekä alan kehittämisen että poliittisen päätöksenteon kannalta hedelmällistä, että pelastuslaitos mahdollistaa osallistumisen operatiiviseen työhön ja tulee parempi kuva myös palomiesten käsityksistä alan muutoksista. Päivästä heräsi myös muita ajatuksia, joita jaan myöhemmissä blogauksissa.