Pelastuslautakunnan kokous 11/2013

Helsingin kaupungin pelastuslautakunta kokoontui 15.10.2013 vuoden 11. kokoukseen. Kokouksen asialista löytyy pelastuslaitoksen sivuilta.

Alun kokousteknisten kohtien jälkeen käsiteltiin Kallion keskuspelastusaseman tornin kunnostusta. Torni on huonokuntoinen ja siitä on rapissut betonia, mikä aiheutti ennen pikakunnostustöitä henkilövaaraa. Vaikka välitön henkilövaara on saatu korjattua, lautakunta antoi pelastuslaitokselle luvan remontoida torni, jolloin sen pitäisi olla kunnossa lähivuosikymmenet. Remontti alkaa vielä syksyn aikana ja se pitäisi saattaa päätökseen kevään aikana.

Pelastuslaitoksen käyttämenot ovat ylittyneet ja ylityksen merkittävin osa johtuu öljyntorjunnan varautumisen kustannuksista. Öljyntorjunnan kustannukset saadaan kuitenkin tasoitettua ulkopuolisella rahoituksella, joten siitä ei pitäisi aiheutua nettokustannuksia pelastuslaitokselle. Samoin tutkimushankkeet, jotka ovat toinen merkittävä syy käyttömenojen ylitykseen, katetaan ulkopuolisella rahoituksella.

Sitovista toiminnallisista tavoitteista suurin osa tavoitetaan suunnitellusti. Turvallisuusviestintää ei ole päästy tekemään aivan suunniteltua määrää, mikä on johtunut siitä, ettei siihen ole pystytty kohdentamaan riittävästi henkilöresursseja. Toinen huomionarvoinen poikkeama toiminnallisissa tavoitteissa on ensihoito- ja pelastusyksiköiden lähtöajoissa tapahtunut ylitys. Pelastuslaitoksen tavoite keskimääräiseksi lähtöajaksi eli ajaksi hälytyksen vastaanottamisesta pelastusyksikön lähtöön on 60 sekuntia. Keskimääräinen lähtöaika on kuitenkin viidenneksen enemmän eli 71 sekuntia.

Tilanne on kuulemma parantunut aiemmista vuosista, mutta selvitys jätti epäselväksi, miksi pelastuslaitos on tavoitteenasettelussaan tavoitellut noin merkittävää parannusta, jos 60 sekuntin tavoitetta ei ole päästy edes kovin lähelle. Arvauksenani luulen, että tavoite perustuu Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeeseen (s. 14), mutta kokouksessa tälle ei tullut vahvistusta.

Ylityksen arveltiin myös johtuvan unohtuneista ajanotoista, jotka sotkevat tilastoa. Pelastuslaitoksen riskienhallintaosaston ja tutkimuspäällikön asiantuntemus huomioon ottaen, pelastuslaitokselta voi kuitenkin edellyttää tällaisten virheiden tilastollista siivoamista. Etenkin, kun tarkoituksena on ryhtyä mittaamaan ensitoimenpiteisiin kuluvaa aikaa, tällaisten virheiden siivoaminen tilastosta on välttämätöntä vastesuunnittelulle ja pelastustoiminnan tuloksellisuuden arvioinnille.

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston perusteella Helsingissä on ollut vuonna 2012 riskialueella I (l. tiheään asutut taajamat) viidenneksi nopeimmat lähdöt 22 pelastuslaitoksesta. Riskialueilla II - IV (l. harvempaan asutut taajamat ja maaseutu) Helsingin lähdöt ovat nopeimpia enkä minä Suomen ammattimaisimmilta yksiköiltä vähempää odottaisikaan. Tarkastelusta on siivottu kaikki yli 15 min lähtöajat, koska näissä voidaan epäillä ajanoton unohtuneen päälle .

Herääkin kysymys, onko lähtöaikavaatimus tarkoituksenmukaisesti asetettu, jos siihen ei päästä muuallakaan. Ja jos 60 sekunnin keskimääräinen lähtöaika kuitenkin asetetaan tavoitteeksi, niin silloin viidenneksen ylitykseen pitää suhtautua vakavasti.

Pelastustoimen järjestämisvastuusta eli kuinka päädyin kannattamaan kunnallista palvelun järjestämistä

Pelastustoimi vertaa itseään monessa suhteessa poliisiin: paljonko palvelu maksaa kansalaisille, mikä on alan eläkeikä, ollaanko alana mukana sosiaalisessa mediassa, mitkä ovat alalle hakeutumisen kuntovaatimukset, kuinka nopea on kiireellinen lähtö, luottavatko kansalaiset viranomaiseen, paljonko alalla on naisia ja niin edelleen. Näin ollen on luonnollista, että palvelun järjestämisvastuuta pohdittaessa katseet kohdistuvat poliisiin, joka on valtiollinen toimija.

Pelastustoimen valtiollistaminen nousee ajoittain esiin keskusteluissa ja sille onkin esittää monia hyviä perusteita. Kun päätöksenteko on keskitettyä, muutokset on helppo toteuttaa nopeastikin eikä ole ristivetoa. Alalla on yksi selkeä keulahahmo, jonka lausumiset menevät helpommin läpi mediassa. Käytännöt ovat yhdenmukaisempia ja tietoa niistä saadaan yhdestä paikkaa.

Nämä hyvät puolet eivät tosin ole suoraan seurausta valtiollistamisesta, vaan kyseisten hyötyjen realisoituminen edellyttää valtiollistetussakin pelastustoimessa erityistä työtä. Vastaavasti alueellinen pelastustoimi voi saavuttaa samoja hyötyjä myös ilman valtiollistamista, jos se aidosti haluaa niitä tavoitella.

Suhtauduin itse alalle tullessani varovaisen positiivisesti valtiollistamiseen. Sittemmin kansainvälinen taloudellinen epävarmuus on pistänyt Suomenkin valtiota punnitsemaan menojaan ja tämä on heijastunut myös pelastustoimen organisatorisesti esikuvanaan pitämään poliisiin. Ei se ole herkkua valtiollakaan. Vaikka kunnat ovat nekin tukalassa paikassa, pelastustoimen kustannukset on ymmärretty niissä välttämättömyytenä eikä näihin kustannuksiin ole kohdistunut (ainakaan yleisellä tasolla) kohtuuttomia säästövaatimuksia.

Mitä tulee niihin valtakunnallistamisen hyötyihin, niin yksi keskeinen asia on kehittämistoiminta, käynnistämishankkeet ja esimerkiksi materiaalituotanto. Näihin alalla on ollut jo pitkään helpotuksena alan järjestöt Palopäällystöliitto ja Pelastusalan Keskusjärjestö. Palosuojelurahasto on lisännyt kehittämistoiminnan rahoitusta viime vuosina ja pelastuslaitokset ovat löytäneet toisensa Kumppanuusverkoston kautta.

Verkostosta, sen toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä pitää kirjoittaa pitkällisemmin. Siinä on niin paljon potentiaalia, että on suorastaan ilo tulla alalle tähän maailmanaikaan, kun rakenteita ei tarvitse enää keksiä. On siinä vielä paljon tekemistä esimerkiksi verkoston päätösten sitovuudessa ja siinä, että joitain asioita kuten teknisiä tai työhyvinvoinnin kysymyksiä ei vielä järjestelmällisesti käsitellä verkostossa, mutta niistä minun pitää jatkaa toisessa tekstissä. Ja suunta on kyllä jo hyvä.

Pelastuslautakunnan kokous 7/2013

Pelastuslautakunta kokoontui totuttuun tapaan tiistaina 21.5.2013, kuten se on kokoontunut alkuvuodesta asti kolmen viikon välein. Aiempaan kokoukseen nähden esityslista oli huomattavan kevyt ja teknisluontoinen.

Lausuntopyyntö Haagan asemakaavaan ja kokoustekniset asiat käsiteltiin keskustelutta. Ambulanssihenkilöstön suojavaatteiden hankinnassa laitospesunkestävyys osoittautui monelle tarjoukselle kynnyskysymykseksi ja vain Procurator pystyi tarjoamaan suojavaatteita, jotka kestävät intensiivistä pesua. 1800 vaatteet ja 800 vaateparren optio kuulostaa paljolta ja se tarkoittaakin pelastuslaitoksen teknisen päällikön arvion mukaan noin neljän, viiden vuoden vaatteita kerralla.

Toinen asia, mikä herätti keskustelua oli nuohouspalveluiden järjestäminen. Se jätettiin aiemmassa kokouksessa pöydälle ja olen siihen kokoukseen liittyvässä blogauksessa käsitellyt asiaa tarkemmin. Päätettiin hyväksyä piirinouhousmalli ja sen kilpailutus esityksen mukaan. Kun muilla pelastustoimen alueilla saadaan kokemuksia vapaammasta nuohoustavasta ja nuohoukseen liittyvä lainsäädäntö mahdollisesti muuttuu, asiaa voidaan harkita uudelleen, kun kilpailutus on uudestaan edessä sopimuskauden päätyttyä.

Muissa asioissa keskusteltiin pelastuslaitoksen taloudesta ja ylitöistä. Esimerkiksi öljyntorjuntaharjoituksia on suoritettu ylitöinä, mutta koska niihin on saatu rahoitusta öljyntorjuntarahastolta, nettokustannus on lopulta ollut nolla. Jonkin verran ylityövarauksia budjetissa on, mikäli pelastuslaitoksen operatiivinen toiminta joutuu todella kuormitetuksi suuronnettomuusvaaran uhatessa. Pelastuslaitosta kuten muitakin virastoja sitoo kuitenkin kaupunginhallituksen asettamat raamit, joten ylitöiden teettämiseen on kaupungilla jo valmiiksi korkea kynnys.

Pelastuslautakunnan kokous 3_2013

Helsingin pelastuslautakunta kokoontui uudella lautakuntaporukalla kolmannen kerran 26.2. Entiset ja tulevat esityslistat löytyvät kätevimmin pelastuslaitoksen nettisivuilta. Itse olin ensi kertaa mukana, kun Vihreiden varsinainen jäsen Meri Ovaskainen oli estynyt.

Ensivaikutelma, jota aiemmin lautakuntatyöskentelyssä mukana olleet lautakuntalaiset vahvistivat, on se, että lautakunnan toiminnalla ei katsota olevan todellista päätösvaltaa ja käsiteltävät asiat ovat hyvin epäpoliittisia. Käsitys ei ole täysin tuulesta temmattu, koska on hyvin vaikea näin lautakunnan ensikertalaisena ottaa kantaa "pelastuslautakunnan lausuntoon Koivusaaren osayleiskaavasta". Ihan hyvältä sen asiaa valmistelleen palotarkastajan lausunto vaikutti, ei huomautettavaa.

Toki joihinkin asioihin sitä osaa ottaa kantaa jo ihan sillä, kun pelastusala on ennestään tuttu. Ja rohkaisevaa on myös se, että ei ne kaikki muutkaan ole olleet niin pitkään mukana, että ymmärtäisivät olla kyseenalaistamatta mitään.

Eniten keskustelua herätti toimintabudjetti, jonka raamit oltiin päätetty viime keväänä kaupunginvaltuustossa. Arviolta 2,5 miljoonaa maksutuottoja tullaan keräämään uusien palotarkastusmaksujen ja erheellisistä palohälytyksistä "sanktiona" veloitettavien ERHE-maksujen kautta. Vuokratuottoja pelastuslaitos saa joistain tiloista, joita se pitää mm. väestönsuojareservinä ja vuokratuotot peittävät tilojen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Isoin ulkopuolelta saatava tuloerä on perinteikäs ambulanssitoiminta.

Tulot eivät tule pelastuslaitokselle itselleen vaan tulevat kaupungille, joka sitten jakaa saamansa tulot parhaaksi katsomallaan tavalla. Malli, jolla on kyllä sinänsä ihan hyvätkin perusteet. Malli ei kuitenkaan kannusta pelastuslaitosta keräämään tuottoja, koska ne eivät suoraan hyödytä sitä itseään. Esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisytoimintaan kuuluvassa palotarkastustoiminnassa olisi kuitenkin hyvä, että toimintaa voitaisiin resursoida siitä saatavilla maksutuotoilla.

Muissa esille tulleissa asioissa sovittiin järjestettäväksi seminaari huhtikuun alun lautakunnan kokouksen yhteydessä. Seminaarissa käsitellään sit pelastuslaitoksen asioita laajemmin.

Sain myös varmistuksen käsitykselleni, että lautakunta ei saa nykyisen hallintosäännön puitteissa myöntää varavaltuutetuille läsnäolo-oikeutta kokouksiin. Kuntalain 57 § tämän mahdollistaisi, mutta nyt asia on uuden valtuuston käsissä, jos ja kun se arvioi hallintosäännön uudistamistarvetta. Joka tapauksessa nykyinen järjestelmä, jossa varaedustaja kutsutaan satunnaisesti paikkaamaan varsinaista edustajaa, antaa huonot eväät valistuneeseen päätöksentekoon, kun ei ole ollut mukana taustalla käydyssä keskustelussa. Paljon tuosta vajeesta pystytään paikkaamaan varsinaisen ja varan yhteistyöllä, mutta tämä vaatii molemmilta ylimääräistä aloitteellisuutta ja toisen käden tieto on aina toisen käden tietoa.