Pelastuslautakunnan kokous 12/2013

Pelastuslautakunta kokousti 5.11. poikkeuksellisesti Erottajan pelastusasemalla. Asialistalla oli käytännössä vain lausuntoja kaavoista, joissa lautakunta luotti pelastuslaitoksen valvontatoiminnasta vastaavien palotarkastajien ja muiden riskienhallinnan ammattilaisten harkintakykyyn. Maallikkona sitä lausuntoa olisikin hankala arvioida pelastuslaitoksen ja paloturvallisuuden näkökulmasta, joten sikäli kyse ei ole mistään demokratiavajeesta, jos rakenteellisen paloturvallisuuden asiat menevät esityksen mukaan.

Muissa esille tulevissa asioissa pelastuskomentaja kertoi samana päivänä pidetyn pelastusjohtajien kokouksen kuulumisia. Oli hyvin tervetullutta, että pelastuslautakuntakin kuuli pelastuslaitosten ylimmän johdon näkemyksiä mm. suunnitelmiin vähentää pelastuslaitosten määrää puoleen. Komentajan kertoman mukaan suunnitelmalla ei ole tällä hetkellä vaikutusta Helsingin pelastuslaitokseen. Pelastuslaitoksen itsenäisyys ei ole kuitenkaan itseisarvo ja jos pelastuslaitosten määrää vähennettäisiin samaan hätäkeskusten määrän kanssa tai hallituksen kaavailemaan metropolihallintoon haluttaisiin yhdistää enemmänkin toimintoja, pelastuslaitosten yhdistymiset saattaisivat tulla pääkaupunkiseudullakin ajankohtaisiksi.

Sinällään tähän kehitykseen liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli olisi nopeasti mietittynä se, että riskienhallinnan osaaminen olisi keskitettyä ja vahvaa, vaikka laitosten välistä yhteistyötä jo onkin. Yhdistetyissä pelastuslaitoksissa voitaisiin myös suunnitella pelastustoiminnan ja esimerkiksi valvontatoiminnan palveluita koko alueelle yhtenäisesti. Huonoja puolia olisivat mahdollinen paikallisnäkemyksen hukkuminen, alkuvaiheessa toimintakulttuurien yhteensovittaminen ja päätöksenteon karkaaminen ylikunnallisiin rakenteisiin, jotka eivät ole tunnettuja vahvasta demokraattisesta ohjauksestaan.

Toinen keskustelua herättänyt asia oli pelastuslautakunnan matka, johon tehtiinkin vastaesitys, että lautakunta pidättäytyisi tekemästä matkaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Matkasuunnitelmia ei peruttu, mutta kokouksessa korostettiin matkan substanssipainotteisuutta. Itse äänestin asiassa tyhjää. Varmasti lautakunta pärjäisi ilman matkaakin, mutta kun lautakunnalle tuodaan käsiteltäväksi palvelutasopäätöksiä, suuria investointeja ja muita pelastustoimen järjestämisen kannalta keskeisiä päätöksiä, on tärkeää, että lautakuntalaisilla on myös asiaosaamista käsittelemistään asioista. Jos henkilöt irrottautuvat päivätyöstään osallistuakseen lautakuntamatkalle, jossa pääsevät käymään viranhaltijoiden kanssa epävirallisia keskusteluja ja tutustumaan esimerkiksi korkean rakentamisen palo- ja poistumisturvallisuuteen, niin ei se ole huonoa kaupungin rahojen käyttöä.

Kaiken kaikkiaan lautakunnan kokouksessa käytiin paljon asiakeskustelua, jota sinne on myös kaivattu. Pelastuskomentaja lupaili asiantuntija-alustuksia aiheista, joita lautakunnan jäsenet pyytävät, joten olen hyvinkin toiveikas paremman keskustelukulttuurin ja asiaosaamisen puolesta.

Pelastuslautakunnan kokous 6/2013

Pelastuslautakunta kokoontui vapunaattona vuoden kuudenteen kokoukseensa. Asialistalla oli isoja ja merkittäviäkin juttuja kuten palvelutasopäätös. Kokouksen esityslista ohessa.

Kokoustekniset kohdat eivät herättäneet keskustelua. Myöskään kohdissa 4 - 8 tai 10 ei käyty pidemmälti keskustelua. Vaikka lääkäriambulanssin hankinta, laitelahjoitus tai sairaankuljetus- ja ensihoitojakson hankkiminen ovat sinänsä isoja asioita, ne ovat jokseenkin teknisiä päätöksiä. Jos päätös on hyvin valmisteltu ja sitä ne näyttävät olevan, ei päätösesitystä kannata vain muodon vuoksi lähteä avaamaan.

Nuohouspalveluiden osalta päätösesitys päätettiin pöydätä, koska lautakunnassa kaivattiin vielä aikaa tutustua päätösesityksen perusteisiin. Piirinuohousmalli rajoittaa asiakkaan mahdollisuutta valita vapaasti palveluntuottaja nuohouksen suorittajaksi. Allekirjoittanut kannattaa piirinuohousmallia, koska niillä pelastustoimen alueilla, joilla nuohous on vapaassa kilpailussa, on työnlaadun valvontaa haastavampaa järjestää. Asiakkaiden mahdollisuudet ja kyky arvioida työnlaatua ovat rajalliset tai jopa näennäiset, joten on vain asiakkaan edun mukaista toteuttaa laadunvalvontaa ja sopivan hinnan määrittely asiakkaan puolesta. Hinnan määrittely parantaa myös asiakkaiden välistä yhtäläistä kohtelua, mikä näkyy esim. Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen johtokunnan päätöksen perusteluissa. Vapaalla nuohouksella on toki myös perusteensa ja sisäasiainministeriön pelastusosastolla tehdäänkin esiselvitystä nuohoukseen liittyvien säädösten mahdollisesta uudistamisesta.

Kokouksen tärkein asia oli pelastuslaitoksen palvelutasopäätös vuosille 2013 - 2016. Kaiken kaikkiaan asiakirjasta on sanottava, että sen laatimiseen on käytetty paljon asiantuntemusta ja valmistelu on ollut huolellista. Sinänsä sisältö on jo lautakunnalle esitellyssä muodossa niin hyvää, että se kelpaisi kyllä jo sellaisenaan. Seuraavassa palvelutasopäätöksestä kuitenkin pari kommentteja:

- Riskianalyysiä ja onnettomuuksien ehkäisyä koskevissa kohdissa olisi syytä korostaa nykyistä enemmän viranomaisyhteistyön merkitystä. Helsinki on siitä ainutlaatuinen pelastustoimen alue, että emäntäkuntia on vain yksi. Näinpä yhteistyöhön eri kunnallisten palveluiden välillä on helppo paimentaa niin hyvällä kuin pahallakin. Monet pelastustoimen haasteet kun ovat sosiaalipoliittisia tai liittyvät esimerkiksi asumiseen.

- Onnettomuuksien ehkäisy on suurien mahdollisuuksien ja haasteiden edessä henkilöstön ikääntyessä. Valvontatoiminta on uudistunut voimakkaasti ja juuri oikeaan suuntaan eli tukemaan ihmisten ja organisaatioiden omaa turvallisuustyötä, mutta tämä edellyttää pitkän palomiesuran tehneiltä fyysisen työn tekijöiltä aivan uudenlaista osaamista. Painetta tähän suuntaan luo myös palotarkastusten maksullisuus, joka muuttaa tarkastuskohteita hallintoalamaisista asiakkaiksi. Se, millä tarkkuudella tämä halutaan kirjata palvelutasopäätökseen, on sit asia erikseen. Nykyisellään se sisältyy paljon puhuvaan virkeeseen "Selvitetään mahdollisuudet pelastuslaitoksen nykyisten henkilöresurssien puitteissa kohdentaa lisää työaikaa onnettomuuksien ehkäisytyöhön pelastustoiminnan riittävää operatiivista valmiutta vaarantamatta" (s. 18).

- Yleisötilaisuuksien valvonnassa pelastuslaitoksen (niin kuin viranomaisten ylipäätään) on tärkeää turvata yhteiskunnallinen toiminta. Jopa niin tärkeää, että sen soisi kirjattavan kyseiseen kohtaan (3.4) palvelutasopäätöstä. Kun viranomainen alkaa turvallistamaan yleisötilaisuuksia käytännössä estämällä ne, menee viranomaisen toiminnassa lapsi pesuveden mukana. Helsinki on tärkeä kansalaisvaikuttamisen areena, jolta on ponnistanut viime vuosina uusia osallistumisen muotoja (esimerkkinä kansainväliseksi laajentunut Ravintolapäivä) ja se voi jo ylpeydellä ja aiheella kutsua itseään uudeksi Berliiniksi. Vaikka tavoite "kaikista pelastussuunnitteluvelvoitteisista yleisötapahtumista tulee tieto pelastuslaitokselle riittävän ajoissa" (s. 23) on hyvä ja mahdollistaa turvalliset yleisötapahtumat, siitä pitää pystyä tarpeen tullen joustaa suuremman hyvän eli aktiivisen kansalaisuuden ja elävän kaupunkikulttuurin nimissä.

Pelastuslautakunnan kokous 3_2013

Helsingin pelastuslautakunta kokoontui uudella lautakuntaporukalla kolmannen kerran 26.2. Entiset ja tulevat esityslistat löytyvät kätevimmin pelastuslaitoksen nettisivuilta. Itse olin ensi kertaa mukana, kun Vihreiden varsinainen jäsen Meri Ovaskainen oli estynyt.

Ensivaikutelma, jota aiemmin lautakuntatyöskentelyssä mukana olleet lautakuntalaiset vahvistivat, on se, että lautakunnan toiminnalla ei katsota olevan todellista päätösvaltaa ja käsiteltävät asiat ovat hyvin epäpoliittisia. Käsitys ei ole täysin tuulesta temmattu, koska on hyvin vaikea näin lautakunnan ensikertalaisena ottaa kantaa "pelastuslautakunnan lausuntoon Koivusaaren osayleiskaavasta". Ihan hyvältä sen asiaa valmistelleen palotarkastajan lausunto vaikutti, ei huomautettavaa.

Toki joihinkin asioihin sitä osaa ottaa kantaa jo ihan sillä, kun pelastusala on ennestään tuttu. Ja rohkaisevaa on myös se, että ei ne kaikki muutkaan ole olleet niin pitkään mukana, että ymmärtäisivät olla kyseenalaistamatta mitään.

Eniten keskustelua herätti toimintabudjetti, jonka raamit oltiin päätetty viime keväänä kaupunginvaltuustossa. Arviolta 2,5 miljoonaa maksutuottoja tullaan keräämään uusien palotarkastusmaksujen ja erheellisistä palohälytyksistä "sanktiona" veloitettavien ERHE-maksujen kautta. Vuokratuottoja pelastuslaitos saa joistain tiloista, joita se pitää mm. väestönsuojareservinä ja vuokratuotot peittävät tilojen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Isoin ulkopuolelta saatava tuloerä on perinteikäs ambulanssitoiminta.

Tulot eivät tule pelastuslaitokselle itselleen vaan tulevat kaupungille, joka sitten jakaa saamansa tulot parhaaksi katsomallaan tavalla. Malli, jolla on kyllä sinänsä ihan hyvätkin perusteet. Malli ei kuitenkaan kannusta pelastuslaitosta keräämään tuottoja, koska ne eivät suoraan hyödytä sitä itseään. Esimerkiksi onnettomuuksien ehkäisytoimintaan kuuluvassa palotarkastustoiminnassa olisi kuitenkin hyvä, että toimintaa voitaisiin resursoida siitä saatavilla maksutuotoilla.

Muissa esille tulleissa asioissa sovittiin järjestettäväksi seminaari huhtikuun alun lautakunnan kokouksen yhteydessä. Seminaarissa käsitellään sit pelastuslaitoksen asioita laajemmin.

Sain myös varmistuksen käsitykselleni, että lautakunta ei saa nykyisen hallintosäännön puitteissa myöntää varavaltuutetuille läsnäolo-oikeutta kokouksiin. Kuntalain 57 § tämän mahdollistaisi, mutta nyt asia on uuden valtuuston käsissä, jos ja kun se arvioi hallintosäännön uudistamistarvetta. Joka tapauksessa nykyinen järjestelmä, jossa varaedustaja kutsutaan satunnaisesti paikkaamaan varsinaista edustajaa, antaa huonot eväät valistuneeseen päätöksentekoon, kun ei ole ollut mukana taustalla käydyssä keskustelussa. Paljon tuosta vajeesta pystytään paikkaamaan varsinaisen ja varan yhteistyöllä, mutta tämä vaatii molemmilta ylimääräistä aloitteellisuutta ja toisen käden tieto on aina toisen käden tietoa.