perjantai 20. syyskuuta 2013

Etätyömahdollisuuksista pelastustoimessa

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää, jonka tarkoituksena on pysäyttää harkitsemaan etätyötä vaihtoehtona lähityöskentelylle. Useille etätyötä tekeville etätyö mahdollistaa tehokkaamman työskentelyn ja vapauden päättää työn tekemisen paikasta ja ajankohdasta. Tällöin työntekijöiden ei myöskään tarvitse käyttää aikaansa aamu- ja iltapäiväruuhkissa ja työmatkaliikkumisen päästöt vähenevät.

Pelastustoimen kannalta selkeimpiä etätyömahdollisuuksia on toimistotyössä ja onnettomuuksien ehkäisyssä. Palotarkastuksia ja turvallisuusviestintää tehdään yleensä asiakkaiden luona ja sähköisiin kanaviin siirtynyt turvallisuusviestintä on paikasta ja ajasta riippumatonta turvallisuustyötä. Riskienhallinnan ja muiden asiantuntijatehtävien aineistot ovat yleisesti sähköisiä, joten VPN-tunneloinnilla ja riittävän hyvillä tietoliikenneyhteyksillä työtä voi tehdä käytännössä missä vain. Koulutusaineistoja löytää helposti netistä ja koulutuksia tallennetaan videolähetyksinä nettiin yhä enemmän, joten myös seminaariosallistuminen voi tapahtua etänä.

Pelastustoimintaa eli "piipaa-auto"-toimintaa tehdään etätyön kehittymisenkin myötä kohteessa eikä tähän ole näköpiirissä muutoksia. Pelastustoiminta on kuitenkin vain pieni osa työajankäyttöä ja paljon suurempi osa työajasta menee toimintavalmiuden tuottamiseen eli siihen, että ollaan valmiina lähtemään pelastustoimintaan mahdollisimman nopeasti.

Pelastustoiminnan valmiutta ajatellen on aina nopeinta, jos sammutusyksikön kaikki jäsenet ovat samassa paikassa ja kalusto on "käden ulottuvilla". Kotona tapahtuva varallaolo - oli kyse sitten vakinaisista tai sopimuspalokuntalaisista - ei ole aitoa etätyötä, koska henkilö on enemmän tai vähemmän sidottu varusteiden ja kohteen sijaintiin sekä välittömään lähtövalmiuteen.

Jos yksikkö kootaan kohteessa eli sen jäsenet tulevat kukin tahoiltaan, sen toimintavalmiusaika muodostuu hitaimman jäsenen mukaan. Toki aiemmin saapuneet jäsenet voivat ryhtyä kohteessa esiselvityksiin ja harvalla keikalla tarvitaan 1+3 jäsentä ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Kiireettömissä, C- ja D-kiireellisyysluokkaan kuuluvissa tehtävissä kotoa käsin tapahtuva varallaolo voisi tulla kyseeseen, mutta koska A- ja B-keikkojen varalta pelastuslaitos joutuisi joka tapauksessa ylläpitämään valmiutta, ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa varallaolojärjestelmää vain kiireettömiä tehtäviä varten.

Kaiken kaikkiaan, pelastustoimen muissa tehtävissä kuin kiireellisessä pelastustoiminnassa on hyvät edellytykset etätyön tekemiseen, kunhan työntekijän ja työnantajan välillä on etätyön edellyttämä molemminpuolinen luottamus. Pelastustoiminnan valmiutta teetetään etätyötä nykyisinkin varallaolona, mutta koska työn elimellinen ominaisuus on jatkuva välitön lähtövalmius, ei henkilö voi varallaolossa olla sidottu tehtäviin kotona.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Muistisairaudet turvallisuusuhkana

Muistisairauksista kärsiviä on Suomessa n. 130 000. Joka vuosi uusia diagnooseja tehdään 14 000 ja avo- ja laitoshoidon kustannukset ovat 3,5 mrd euroa eli enemmän kuin syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauksissa yhteensä. 75-84-vuotiaista yli 10 % ja 85+-vuotiaista jo 35 % on muistisairaita.

Keskeisimmät keinot muistisairauksien torjuntaan ovat yksinkertaisia: riittävän runsas ja terveellinen ruokavalio, liikunta, sosiaalinen toimeliaisuus ja muistia aktivoiva toiminta. Varhainen taudin tunnistaminen ja lääkitys tekee myös ihmeitä Alzheimerille, joka muodostaa 60 % Suomen muistisairauksista.

Ruokavaliot, liikunta ja yhteisöllisyys eivät ole kuitenkaan asioita, joihin pelastustoimi voisi suoraan vaikuttaa. Keinot muistisairaiden turvallisuuden parantamiseksi rajoittuvat pelastustoimella lähinnä rakenteellisen paloturvallisuuden kehittämiseen ja pelastustoimintaan. Yhteistyötä voidaan kuitenkin tehdä moneen suuntaan kuten Pirkanmaan KOTI-hanke osoittaa. Ja jo se, että muistisairaudet tunnistetaan ja tunnustetaan turvallisuus- ja terveysriskiksi, edesauttavat muistisairaiden turvallisuuden parantamisessa.

Hoiva- ja valvontateknologia auttaa kotihoidon ja palveluasumisen voimakkaasti kasvavaan palvelutarpeeseen, mutta muistisairauksia niillä ei torjuta. Inhimillisesti arvokkainta on muistisairauksien ehkäiseminen. Turvallisuuden kannalta myös teknologisilla mahdollisuuksilla ja tarkoituksenmukaisella asumispolitiikalla pääsee pitkälle.

Aiheesta muistuttaa Muistiliiton ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteinen "Välitä muista" -kampanja. Hyvää muistiviikkoa!