perjantai 28. kesäkuuta 2013

Tapahtuman verran moniarvoisempi pelastuslaitos

Blogasin muutama viikko sitten siitä, kuinka mielelläni näkisin Helsingin pelastuslaitoksen mukana homofobian vastaisessa työssä Pride-tapahtumassa. Hetken aikaa tilanne vaikuttikin toiveekkaalta, mutta sitten tulikin tieto, ettei pelastuslaitos laita höökiä (so. sammutusyksikköä) Priden perhepiknikille kuten jo ehdin toiveikkaasti uskoa.

Tekoa voi ymmärtää operatiivisen valmiuden ylläpitämisellä ja onhan tuollaiseen tapahtumaan osallistuminen teko, joka aiheuttaa toisissa negatiivisia tunteita kuin se monissa herättää positiivisia. Voi myös luvalla todeta, että pelastustoimi on suhteellisen konservatiivinen ala, jossa Prideen osallistuminen olisi suhteellisen iso juttu.

Tätä taustaa vasten onkin mielettömän hienoa, että Helsingin Pelastuskoulu lähettää opiskelijoitaan Pride-tapahtumaan Hakasalmen puistoon lauantaina klo 14-16. Suurkiitos tästä kuuluu vs. riskienhallintapäällikölle, Pelastuskoulun rehtorille Matti Waitiselle, joka vastaa toimessaan myös turvallisuusviestinnästä ja tapahtumiin osallistumisesta. On tärkeää, että pelastustoimessakin on sijaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksille ja moniarvoisuudelle.

Toivotan kaikille aurinkoista Pride-viikon jatkoa sekä erityisesti rauhallista mutta karnevalistista kulkuetta ja puistojuhlaa!

torstai 27. kesäkuuta 2013

Sammutusjätevesien ympäristövaikutuksista

Pelastuslaitoksille tuli pelastuslain (379/2011) myötä tarve laatia sammutusvesisuunnitelmat, joissa määritellään veden hankintaan ja toimittamista. Kuntaliiton Opas sammutusvesisuunnitelmista ottaa kantaa myös sammutusjätevesiin (s. 23 - 24), jotka voivat olla myrkyllisiä riippuen sammutettavasta kohteesta.

Tärkeimpinä huomionkohteina ovat kemikaalikohteet pohjavesialueilla. Tällaisia kohteita on yleensä velvoitettu rakentamaan kemikaalivuoden varalta suoja-altaat alueelleen, mutta olen kuullut vähän sammutusjätevesien keräilystä (mikä ei toki ole todiste, etteikö sitä tärkeissä kohteissa tehtäisi).

Nämä uudet sammutusvesisuunnitelmat ovat oiva mahdollisuus pelastuslaitoksille syventää yhteistyötä paikallisten vesilaitosten kanssa. Ilmoittamalla vesilaitokselle etupainotteisesti potentiaalisesti ympäristölle vaarallisesta tilanteesta, vesilaitos voi mm. sulkea kaivoja, millä estetään ympäristövaarallisen sammutusjäteveden leviäminen. Aiheesta tehty tieteellinen julkaisu painottaa erityisesti kohteen ja pelastuslaitoksen yhteistyön etukäteissuunnittelun ja -harjoittelun tärkeyttä.

Samalla osana sammutusjätevesien ympäristövaikutusten pienentämistä laitokset voivat arvioida esimerkiksi käyttämiään sammutusvaahtoja, joissa yleensä ympäristölle turvallisin vaihtoehto on myös työturvallisuuden kannalta se paras vaihtoehto. Pelastuslaitoksilla on myös monta muuta tapaa vaikuttaa toimintansa ympäristö- ja ilmastovaikutuksiin, joita avaan myöhemmissä blogauksissa.

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Helsingin pelastuslaitoksen uusi organisaatio

Helsingin pelastuslaitoksen johtoryhmä esitteli valmistelemaansa organisaatiouudistusta laitoksen väelle kolmessa eri tiedotustilaisuudessa 29.5., 30.5. ja 31.5. Osallistuin näistä viimeisimpään.

Organisaatiouudistuksen keskeisimpänä muutoksena riskienhallinnan osasto lakkautetaan ja onnettomuuksien ehkäisyyn liittyvät toiminnot ovat 1.1.2014 alkaen osa pelastustoimen palveluiden osaston tehtäviä, joihin kuuluu myös henkilöresurssoinniltaan merkittävin toiminta eli operatiivinen pelastustoiminta. Toimialueita on neljä, joilla pelastustoimen palveluita tuotetaan.

Kehittämistoiminta ja Pelastuskoulu kuuluvat vuoden vaihteesta alkaen hallinnon ja kehittämisen osastoon. Tekninen osasto säilyttäisi tässä vaiheessa autonomisen asemansa.

Muutokset ovat mielestäni oikeansuuntaisia ja niitä perustellaan oikeilla asioilla. Helsingin pelastuslaitoksella on - kenties kaikkia muita pelastuslaitoksia pidemmät - perinteet toiminnan vaikuttavuuden arvioinnille ja toiminnan tuloksellisuuden mittaamiselle, mikä yhdistyy hyvään kokemuspohjaiseen riskinarviointiin. Tämän perinteen romuttamiseen ei uudistuksessa ole pelkoa.

Pelastustoiminnan kannalta uudistuksella on niin ikään ymmärtääkseni hyvin vähän vaikutusta. Pelastuskomentaja tunnusti palomiesten huolen ei-kiireellisistä sairaankuljetustehtävistä (ja arvioi nykyisistä 52 000 ensivastetehtävästä jopa 15 000 turhiksi), mutta se ei ole sinänsä organisaatiorakenteella korjattava asia.

Suurimmat muutokset organisaatiouudistuksesta aiheutuvat onnettomuuksien ehkäisylle, jonka on tarkoitus muuttua koherentimmaksi kokonaisuudeksi toiminnallisten raja-aitojen kaatamisen myötä. Vaikka teknisen osaston asema ei tällä haavaa muutu, sitäkin voisi harkita. Pirkanmaan pelastuslaitoksen kohtuullisen uudessa organisaatiossa tekniset asiat ovat "Onnettomuuksien ehkäisyn ja kehittämisen vastuualueella" ja sinne ne voisivat Helsingissäkin luontevasti kuulua.

Organisaatiorakenteella on toiminnan onnistumisen kannalta kuitenkin vain välinearvoa. Toiminnan hyvyyttä määrittelee enemmän itse toiminnan kehittäminen ja käsillä oleva rakennemuutos toivottavasti tukee tuota toiminnan kehittämistä.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Pelastustoimen järjestämisvastuusta eli kuinka päädyin kannattamaan kunnallista palvelun järjestämistä

Pelastustoimi vertaa itseään monessa suhteessa poliisiin: paljonko palvelu maksaa kansalaisille, mikä on alan eläkeikä, ollaanko alana mukana sosiaalisessa mediassa, mitkä ovat alalle hakeutumisen kuntovaatimukset, kuinka nopea on kiireellinen lähtö, luottavatko kansalaiset viranomaiseen, paljonko alalla on naisia ja niin edelleen. Näin ollen on luonnollista, että palvelun järjestämisvastuuta pohdittaessa katseet kohdistuvat poliisiin, joka on valtiollinen toimija.

Pelastustoimen valtiollistaminen nousee ajoittain esiin keskusteluissa ja sille onkin esittää monia hyviä perusteita. Kun päätöksenteko on keskitettyä, muutokset on helppo toteuttaa nopeastikin eikä ole ristivetoa. Alalla on yksi selkeä keulahahmo, jonka lausumiset menevät helpommin läpi mediassa. Käytännöt ovat yhdenmukaisempia ja tietoa niistä saadaan yhdestä paikkaa.

Nämä hyvät puolet eivät tosin ole suoraan seurausta valtiollistamisesta, vaan kyseisten hyötyjen realisoituminen edellyttää valtiollistetussakin pelastustoimessa erityistä työtä. Vastaavasti alueellinen pelastustoimi voi saavuttaa samoja hyötyjä myös ilman valtiollistamista, jos se aidosti haluaa niitä tavoitella.

Suhtauduin itse alalle tullessani varovaisen positiivisesti valtiollistamiseen. Sittemmin kansainvälinen taloudellinen epävarmuus on pistänyt Suomenkin valtiota punnitsemaan menojaan ja tämä on heijastunut myös pelastustoimen organisatorisesti esikuvanaan pitämään poliisiin. Ei se ole herkkua valtiollakaan. Vaikka kunnat ovat nekin tukalassa paikassa, pelastustoimen kustannukset on ymmärretty niissä välttämättömyytenä eikä näihin kustannuksiin ole kohdistunut (ainakaan yleisellä tasolla) kohtuuttomia säästövaatimuksia.

Mitä tulee niihin valtakunnallistamisen hyötyihin, niin yksi keskeinen asia on kehittämistoiminta, käynnistämishankkeet ja esimerkiksi materiaalituotanto. Näihin alalla on ollut jo pitkään helpotuksena alan järjestöt Palopäällystöliitto ja Pelastusalan Keskusjärjestö. Palosuojelurahasto on lisännyt kehittämistoiminnan rahoitusta viime vuosina ja pelastuslaitokset ovat löytäneet toisensa Kumppanuusverkoston kautta.

Verkostosta, sen toiminnasta ja toiminnan kehittämisestä pitää kirjoittaa pitkällisemmin. Siinä on niin paljon potentiaalia, että on suorastaan ilo tulla alalle tähän maailmanaikaan, kun rakenteita ei tarvitse enää keksiä. On siinä vielä paljon tekemistä esimerkiksi verkoston päätösten sitovuudessa ja siinä, että joitain asioita kuten teknisiä tai työhyvinvoinnin kysymyksiä ei vielä järjestelmällisesti käsitellä verkostossa, mutta niistä minun pitää jatkaa toisessa tekstissä. Ja suunta on kyllä jo hyvä.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Turhista kielloista

Pelastustoimi oli taannoin otsikoissa siitä, että paloturvallisuuden nimissä rappukäytävän matot ovat kiellettyjä (ks. myös Pihaparlamentti). Kielto herätti vastareaktion ja sai monet miettimään, pitäisikö pelastustoimen keskittyä olennaisempiin asioihin. Lisäksi tällaiset kiellot saavat viranomaisen toiminnan vaikuttamaan mielivaltaiselta ja antaa kasvualustan uutisankoille, kuinka viranomaiset ovat kieltämässä milloin mitäkin.

Lastenrattaiden sytyttely rappukäytävissä on tosiasiallisempi ongelma ja lastenrattaille ei monesti ole järjestetty muuta tilaa kuin eteisaula ainoiden kulkuväylien läheisyydessä. Ymmärrän lastenrattaiden säilyttäjiä, jos varasto on hankalasti rattailla saavutettavissa tai sitä ei edes ole, mutta ymmärrän myös viranomaisen huolen rattaiden paloturvallisuusriskistä.

Kaiken kaikkiaan en pysty yhtymään pelastusviranomaisen näkemykseen siitä, että esimerkiksi huoneistokohtaiset matot rappukäytävässä tulisi kieltää. Jos on tahtoa sytyttää asunnon edusta tuleen, niin kyllä siihen litra sytytysnestettä ja puinen huoneiston ovikin riittää. 

Sen sijaan, että pelastusviranomainen keskittyy ärsyttämään tavallisia ihmisiä erilaisilla pikkumaisuudelta vaikuttavilta kielloilla, viestinnällistä kärkeä tulee kohdentaa oikeisiin asioihin: turvallisuutta yhteisöllisyydestä, sisätupakointi suurimpana yksittäisenä palokuolemasyynä, säännöllisen tulisijahuollon merkitys pientalojen paloturvallisuudelle ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten houkuttelua palokuntatoimintaan. Enkä minä sillä - kyllä niitä näitäkin tehdään, mutta monesti ne jäävät näiden yleisesti turhiksi koettujen "ei kuramattoa rapussa" -nillitysten varjoon.

torstai 6. kesäkuuta 2013

Pelastajien kuntotesteistä

Työterveyslaitos on laatinut valtakunnallisen mallin pelastajien kuntotestaamiseksi. Mallin käyttö on pisimmällä Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksessa (myöh. KUP), jossa testejä on tehty jo vuodesta 2006 ko. ohjelmalla. Järjestelmällisiä testaustuloksia KUPissa on kolmelta vuodelta ja mm. Pirkanmaan pelastuslaitos on ollut niin ikään edistyksellinen TTL:n kehittämän FireFit-menetelmän käyttöönotossa. Järjestelmän käyttöönotto on myös monilla muilla pelastuslaitoksilla jo pitkällä tai tulossa käyttöön.

Helsingin pelastuslaitoksessa FireFitiä kokeillaan Käpylän paloaseman henkilöstöön ja sitä laajennetaan syksyllä parille muulle paloasemalle. Vuoden 2014 alusta järjestelmän on tarkoitus olla käytössä koko pelastuslaitoksen henkilöstölle. Seuraavassa joitain huomioita järjestelmästä aiemman perehtymisen ja 30.5. suoritetun omakohtaisen testin pohjalta.

1. Testin rakenne

Testiin kuuluu polkupyöräergometritesti, jossa maksimisykkeen ja arvioidun kunnon perusteella tietokone laskee sopivat tehoalueet ja testattava polkee 4 minuutin lämmittelyn lisäksi 2 - 4 neljän minuutin testijaksoa kovenevilla tehoilla kohottaen tehon noin 85 prosenttiin henkilökohtaisesta maksimistaan. Testistä lasketaan maksimaalinen hapenottokyky (minimivaatimus 3 l / min ja 36 ml/kg/min).

Lihaskuntotestiin kuuluu:

jalkakyykky (minimi 18 toistoa 45 kg:n painoilla 60 sekunnissa)
penkkipunnerrus (minimi 18 toistoa 45 kg:n painoilla 60 sekunnissa)
istumaannousu (minimi 29 toistoa 60 sekunnissa)
leuanveto (minimi 5 perättäistä toistoa)

Lisäksi testiin kuuluu työmuotoisena testinä savusukellusrata, joka tunnetaan Oulun mallina ja joka on käytössä kaikilla pelastuslaitoksilla.

2. Savusukelluskelpoisuus ja liikuntasuositukset

Pohjimmiltaan järjestelmässä on SM:n pelastussukellusohjeen mukaisen toimintakyvyn varmistamisesta ja jos tietyt minimiehdot eivät täyty, henkilö ei ole kykeneväinen raskaimpiin pelastustehtäviin ja savusukeltamaan.

Tätä testausta on tehty jo aiemmin, mutta erona aiempaan FireFitissä ei selvitetä ainoastaan, selviääkö minimivaatimuksista, vaan kuinka paljon yli minimirajojen testitulos menee, mikä lihas- ja aerobinen kunto on suhteessa ikäluokan palomiehiin ja millaista kunto-ohjelmaa pitää noudattaa, että pysyisi savusukelluskelpoisena jopa eläkeikään asti. Ohjelma laatii testattavalle kunto-ohjelman sen mukaan, mitä tulokset sanovat ja mitä liikuntalajeja ko. henkilö on halukas harrastamaan.

3. Testin suorittaja ja testiin käytettävä aika

Testejä suorittaa Keski-Uudellamaalla pelastuslaitoksen päätoiminen liikunnanohjaaja. Helsingissä on kaksi liikunnanohjaajaa, jotka on sijoitettu pelastuslaitoksen tiloihin, mutta ymmärtääkseni nämä henkilöt huolehtivat tarvittaessa myös kaupungin muusta henkilöstöstä.

KUPissa testejä tehtiin alkujaan työvuoroissa niin, että palomiehet testasivat toisiaan. Heikkoutena ja puutteena koettiin kokeiden riippumattomuus, etenkin jos tulos on ollut lähellä savusukelluksen rajaa. KUPissa on myös koettu erinomaiseksi se, että testin ohessa saa itselleen liikuntasuosituksia ja liikuntaohjaajan näyttämien testitulosten perusteella KUPin pelastajien kunto on noussut kautta linjan ja yhä vähemmän tulee hylättyjä testisuorituksia.

Helsingissä kaksi liikuntaohjaajaa vastaavat tällä hetkellä testeistä, mutta heidän työaikansa ei riitä koko laitoksen testaamiseen. Erona KUPiin Helsingin liikuntaohjaajat tekevät polkupyörätestin lisäksi lihaskuntotestit, joten KUPin liikuntaohjaajan käyttämän 40 minuutin sijaan testiin kuluu 1,5 - 2 tuntia suihkuineen ja palautteineen.

Jokaiselle kahdeksasta pelastusasemasta koulutetaan jokaiseen työvuoroon liikuntavastaava (Kallion keskusasemalle kaksi) eli 36 liikuntavastaavaa, jotka hoitavat testaamisen lähitulevaisuudessa. Liikuntaohjaajat voivat keskittää siten omaa työaikaansa liikuntaohjaukseen ja -suosituksiin.

Hienoisena pelkona on esitetty (kuten KUPissa), että testeissä ei hennota antaa hylkäävää tulosta, kun testi tehdään oman työvuoron brankkarikavereille. Toisaalta hyvää on se, että testi ei peruunnu keikan vuoksi vaan se voidaan tehdä hälytystehtävän jälkeen, kun testaaja tekee samaa työaikaa kuin testattavakin.

4. Johtopäätös

Kaiken kaikkiaan tosi hienoa, että Helsinkikin ottaa käyttöön FireFit-ohjelman mukaisen kuntotestin ja että testin ohessa palomiehille tuotetaan liikuntasuosituksia, joiden avulla kunnostaan voi pitää huolta. Toimiiko testaus ongelmattomasti työvuoroissa, sen aika näyttää.

Testin ehdottomana vahvuutena on myös se, ettei testata ainoastaan minimin täyttymistä vaan siinä ennakoidaan iän myötä heikkenevä fyysinen kunto, joten jo 30-vuotiaana pitää olla ikäryhmäänsä nähden hyvässä kunnossa selviytyäkseen työstä vielä yli 55-vuotiaana. Testin eri osa-alueet täydentyvät ja siihen on tullut esimerkiksi viimeisimpänä motorisen toimintakyvyn ja liikkuvuuden testi.

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Helsingin pelastuslaitos mukaan homofobian vastaiseen työhön

Suur-Tukholman pelastustoimi ja Ruotsin Myndigheten för samhällsskydd (MSB) ovat mukana homofobian vastaisessa työssä osallistumalla Tukholman Pride-tapahtumaan. Myös Pirkanmaan pelastuslaitos on osallistunut paikalliseen Prideen pitämällä esittelypöytää tilaisuudessa. Monet julkiset tahot ovat osoittaneet tukeaan käynnissä olevaan Tahdon 2013 -kampanjaa kohtaan.

Helsingissä pelastustoimen tulisi seurata Tukholman ja Tampereen esimerkkiä ja asettua mukaan homofobian vastaiseen rintamaan. Helsingin Pride on saanut viime vuosina julkisuutta lähinnä siihen kohdistuneen väkivallan kautta. Helsingin pelastuslaitoksen olisikin tärkeää osallistua Helsinki Pride -tapahtumaan ja osoittaa sillä, että se irtisanoutuu kaikenlaisesta syrjinnästä ja vähemmistöoikeuksiin kohdistuvista loukkauksista.