Pelastuslautakunnan kokous 7/2013

Pelastuslautakunta kokoontui totuttuun tapaan tiistaina 21.5.2013, kuten se on kokoontunut alkuvuodesta asti kolmen viikon välein. Aiempaan kokoukseen nähden esityslista oli huomattavan kevyt ja teknisluontoinen.

Lausuntopyyntö Haagan asemakaavaan ja kokoustekniset asiat käsiteltiin keskustelutta. Ambulanssihenkilöstön suojavaatteiden hankinnassa laitospesunkestävyys osoittautui monelle tarjoukselle kynnyskysymykseksi ja vain Procurator pystyi tarjoamaan suojavaatteita, jotka kestävät intensiivistä pesua. 1800 vaatteet ja 800 vaateparren optio kuulostaa paljolta ja se tarkoittaakin pelastuslaitoksen teknisen päällikön arvion mukaan noin neljän, viiden vuoden vaatteita kerralla.

Toinen asia, mikä herätti keskustelua oli nuohouspalveluiden järjestäminen. Se jätettiin aiemmassa kokouksessa pöydälle ja olen siihen kokoukseen liittyvässä blogauksessa käsitellyt asiaa tarkemmin. Päätettiin hyväksyä piirinouhousmalli ja sen kilpailutus esityksen mukaan. Kun muilla pelastustoimen alueilla saadaan kokemuksia vapaammasta nuohoustavasta ja nuohoukseen liittyvä lainsäädäntö mahdollisesti muuttuu, asiaa voidaan harkita uudelleen, kun kilpailutus on uudestaan edessä sopimuskauden päätyttyä.

Muissa asioissa keskusteltiin pelastuslaitoksen taloudesta ja ylitöistä. Esimerkiksi öljyntorjuntaharjoituksia on suoritettu ylitöinä, mutta koska niihin on saatu rahoitusta öljyntorjuntarahastolta, nettokustannus on lopulta ollut nolla. Jonkin verran ylityövarauksia budjetissa on, mikäli pelastuslaitoksen operatiivinen toiminta joutuu todella kuormitetuksi suuronnettomuusvaaran uhatessa. Pelastuslaitosta kuten muitakin virastoja sitoo kuitenkin kaupunginhallituksen asettamat raamit, joten ylitöiden teettämiseen on kaupungilla jo valmiiksi korkea kynnys.

Päivä Mellunkylän paloasemalla

Vierailin päivän verran Mellunkylän paloasemalla tiistaina 14.5. osallistuen sammutusyksikkö HE601:n työvuoron ohjelmaan. Tarkoituksena oli tutustua aseman toimintaan Pelastustoimen ympäristö- ja ilmasto-ohjelmahankkeen kannalta ja keskustella työvuoron henkilöstön kanssa pelastustoimeen liittyvistä asioista.

Päivän aikana keskusteluissa heräsi joitain ajatuksia, joita haluan seuraavassa hieman purkaa.

Palkkaus. Ottamatta kantaa palomiesten yleiseen palkkaukseen, on kuitenkin Helsingin työnantajakuvan kannalta ongelmallista, jos palomiehet karkaavat naapuripelastuslaitoksiin paremman palkan vuoksi. Kuulemani mukaan näin on jo käynytkin. Kun palomiehiltä edellytetään siirtymäajoin uusia pätevyyksiä, kasautuu ymmärrettävästi paineita myös koulutuksen tuomalle lisäansiolle. Myös tietyistä erikoisammattitaidoista koettiin saatavan vain nimellinen lisäansio, joskin sen suhteen Helsinki noudattaa muiden pelastuslaitosten kanssa samaa linjaa.

Palomiesten keskuudessa koettiin kuitenkin hyväksi se, että pelastuslaitos siirtyy syksyllä laajasti muilla pelastustoimen alueilla käytössä olevaan työaikajärjestelmään, kun nykyinen "24 tunnin työvuoro, kaksi vuorokautta vapaata, 24 tunnin työvuoro, kaksi vuorokautta vapaata, 24 tunnin työvuoro, viisi vuorokautta vapaata" vaihtuu "24 tunnin työvuoro, kolme vuorokautta vapaata" -järjestelmään. Uuden työajan koettiin myös selkeydellään mahdollistavan muiden töiden tekemisen paremmin, mikä vähentää myös painetta nostaa palkkoja.

Jos ja kun palkkaus on kuitenkin naapuripelastuslaitoksia matalampi, Helsingillä on pitkällä aikavälillä haaste säilyttää houkutteleva työnantajakuva etenkin nuorten palomiesten keskuudessa. Uusimaa kun on käytännössä yhtä työssäkäyntialuetta. Pelastuslaitokset ovat kumppanuusverkostossaan kartoittamassa palkkausta eri pelastuslaitoksissa ja kaikista vertailun haasteista huolimatta, työn tuloksena voi olla pitkällä aikavälillä jossain määrin harmonisoidut palkkauskäytännöt, jolloin samaa palkkakilpailua työvoimasta ei esiintyisi.

Ensivastetehtävät. Helsingissä ajetaan Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston mukaan 2750 ensivastelähtöä vuodessa kaikkien lähtöjen kokonaismäärän ollessa 20 000. Monet pelastuslaitoksen ajamista ensivastetehtävistä koettiin kiireettömiksi tehtäviksi (D-luokitus), joiden hoitamisen voisi vastuuttaa yksityisille sairaankuljetuksen palveluntuottajille. Esitettiin jopa epäily, että Hätäkeskus hälyttäisi tehtävät C-luokituksella, jotta se voi hälyttää tehtävään ambulanssin, vaikka riskinarviointi tulisi tehdä luokkaan D.

En pysty maallikkona arvioimaan, kumpi taho on riskinluokituksessaan oikeammassa. On myös paljon vaadittu hätäkeskuspäivystäjältä arvioida kiireellisyys D-luokkaan, jos on vähääkään syytä epäillä, että henkilöllä on tarve kiireelliselle sairaankuljetukselle. Etenkin, kun arvioinnissa pitää noudattaa varovaisuusperiaatetta eli mieluummin lähettää yksikön hieman liian usein kuin liian harvoin. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa, että ennen kaikkea Helsingissä palomies-sairaankuljettajat ovat paikoin hyvin kuormittuneita sairaankuljetuksesta ja kentällä aidosti koetaan, että Hätäkeskuksen riskinarviointi ei monestikaan vastaa todellista tilannetta. Keskinäisen vuoropuhelun ja yhteisen koulutuksen kautta päästään lähemmäs yhteistä käsitystä tehtävien kiireellisyydestä.

Kiitos Mellunkylän palomiehille päivästä! On sekä alan kehittämisen että poliittisen päätöksenteon kannalta hedelmällistä, että pelastuslaitos mahdollistaa osallistumisen operatiiviseen työhön ja tulee parempi kuva myös palomiesten käsityksistä alan muutoksista. Päivästä heräsi myös muita ajatuksia, joita jaan myöhemmissä blogauksissa.

Pelastuslautakunnan kokous 6/2013

Pelastuslautakunta kokoontui vapunaattona vuoden kuudenteen kokoukseensa. Asialistalla oli isoja ja merkittäviäkin juttuja kuten palvelutasopäätös. Kokouksen esityslista ohessa.

Kokoustekniset kohdat eivät herättäneet keskustelua. Myöskään kohdissa 4 - 8 tai 10 ei käyty pidemmälti keskustelua. Vaikka lääkäriambulanssin hankinta, laitelahjoitus tai sairaankuljetus- ja ensihoitojakson hankkiminen ovat sinänsä isoja asioita, ne ovat jokseenkin teknisiä päätöksiä. Jos päätös on hyvin valmisteltu ja sitä ne näyttävät olevan, ei päätösesitystä kannata vain muodon vuoksi lähteä avaamaan.

Nuohouspalveluiden osalta päätösesitys päätettiin pöydätä, koska lautakunnassa kaivattiin vielä aikaa tutustua päätösesityksen perusteisiin. Piirinuohousmalli rajoittaa asiakkaan mahdollisuutta valita vapaasti palveluntuottaja nuohouksen suorittajaksi. Allekirjoittanut kannattaa piirinuohousmallia, koska niillä pelastustoimen alueilla, joilla nuohous on vapaassa kilpailussa, on työnlaadun valvontaa haastavampaa järjestää. Asiakkaiden mahdollisuudet ja kyky arvioida työnlaatua ovat rajalliset tai jopa näennäiset, joten on vain asiakkaan edun mukaista toteuttaa laadunvalvontaa ja sopivan hinnan määrittely asiakkaan puolesta. Hinnan määrittely parantaa myös asiakkaiden välistä yhtäläistä kohtelua, mikä näkyy esim. Pohjois-Karjalan pelastuslaitoksen johtokunnan päätöksen perusteluissa. Vapaalla nuohouksella on toki myös perusteensa ja sisäasiainministeriön pelastusosastolla tehdäänkin esiselvitystä nuohoukseen liittyvien säädösten mahdollisesta uudistamisesta.

Kokouksen tärkein asia oli pelastuslaitoksen palvelutasopäätös vuosille 2013 - 2016. Kaiken kaikkiaan asiakirjasta on sanottava, että sen laatimiseen on käytetty paljon asiantuntemusta ja valmistelu on ollut huolellista. Sinänsä sisältö on jo lautakunnalle esitellyssä muodossa niin hyvää, että se kelpaisi kyllä jo sellaisenaan. Seuraavassa palvelutasopäätöksestä kuitenkin pari kommentteja:

- Riskianalyysiä ja onnettomuuksien ehkäisyä koskevissa kohdissa olisi syytä korostaa nykyistä enemmän viranomaisyhteistyön merkitystä. Helsinki on siitä ainutlaatuinen pelastustoimen alue, että emäntäkuntia on vain yksi. Näinpä yhteistyöhön eri kunnallisten palveluiden välillä on helppo paimentaa niin hyvällä kuin pahallakin. Monet pelastustoimen haasteet kun ovat sosiaalipoliittisia tai liittyvät esimerkiksi asumiseen.

- Onnettomuuksien ehkäisy on suurien mahdollisuuksien ja haasteiden edessä henkilöstön ikääntyessä. Valvontatoiminta on uudistunut voimakkaasti ja juuri oikeaan suuntaan eli tukemaan ihmisten ja organisaatioiden omaa turvallisuustyötä, mutta tämä edellyttää pitkän palomiesuran tehneiltä fyysisen työn tekijöiltä aivan uudenlaista osaamista. Painetta tähän suuntaan luo myös palotarkastusten maksullisuus, joka muuttaa tarkastuskohteita hallintoalamaisista asiakkaiksi. Se, millä tarkkuudella tämä halutaan kirjata palvelutasopäätökseen, on sit asia erikseen. Nykyisellään se sisältyy paljon puhuvaan virkeeseen "Selvitetään mahdollisuudet pelastuslaitoksen nykyisten henkilöresurssien puitteissa kohdentaa lisää työaikaa onnettomuuksien ehkäisytyöhön pelastustoiminnan riittävää operatiivista valmiutta vaarantamatta" (s. 18).

- Yleisötilaisuuksien valvonnassa pelastuslaitoksen (niin kuin viranomaisten ylipäätään) on tärkeää turvata yhteiskunnallinen toiminta. Jopa niin tärkeää, että sen soisi kirjattavan kyseiseen kohtaan (3.4) palvelutasopäätöstä. Kun viranomainen alkaa turvallistamaan yleisötilaisuuksia käytännössä estämällä ne, menee viranomaisen toiminnassa lapsi pesuveden mukana. Helsinki on tärkeä kansalaisvaikuttamisen areena, jolta on ponnistanut viime vuosina uusia osallistumisen muotoja (esimerkkinä kansainväliseksi laajentunut Ravintolapäivä) ja se voi jo ylpeydellä ja aiheella kutsua itseään uudeksi Berliiniksi. Vaikka tavoite "kaikista pelastussuunnitteluvelvoitteisista yleisötapahtumista tulee tieto pelastuslaitokselle riittävän ajoissa" (s. 23) on hyvä ja mahdollistaa turvalliset yleisötapahtumat, siitä pitää pystyä tarpeen tullen joustaa suuremman hyvän eli aktiivisen kansalaisuuden ja elävän kaupunkikulttuurin nimissä.