tiistai 23. syyskuuta 2014

Pelastuslautakunnan kokous 9/2014

Osallistuin pitkästä aikaa pelastuslautakunnan kokoukseen. Esityslista oli verrattain lyhyt. Käsiteltävänä oli lähinnä Etelä-Suomen aluehallintoviraston pelastuslaitokselle osoittama selvityspyyntö. Keskustelua herätti myös tähän liittyen perjantaina 19.9.2014 Helsingin Sanomissa julkaistu uutinen palomiespulasta ja puuttuvasta palvelutasopäätöksestä.

Ensinnäkin mitä tulee palvelutasopäätökseen, niin se on ollut pelastuslautakunnassa käsittelyssä 30.4.2013 pidetyssä kokouksessa ja ollut käytännössä siis valmiina. Sittemmin pelastuslaitos on hyväksynyt itselleen uuden strategian ja toteuttanut rakenneuudistuksen, mikä on vähintään osaltaan syynä, että pelastuslain 29 §:n mukainen kunnan kuuleminen on jäänyt kesken. Sinänsä hyvä, että AVI kiinnitti tähän huomiota, jotta asia tulee hoidetuksi. Helsinkiläisenä asukkaana, veronmaksajana ja vähäsen päättäjänäkin en ole kuitenkaan huolissani, etteikö pelastuslaitoksen palvelutuotanto ole pyörinyt tähänkin asti niin kuin pitääkin.

Mitä tulee palomiespulaan, niin on ihan totta, että Jätkäsaaren pelastusasemalla ei ole sijoitettuna pelastustoiminnan yksikköjä. Tämä on pelastuslaitokselta tietoisesti tehty riskinarviointiin perustuva päätös. Yksikön sijoittaminen Jätkäsaareen parantaa kyllä lähialueen toimintavalmiusaikaa (muutenhan yksikön sijoittamisesta ei olisi mitään iloa), mutta on laajemman riskinarvioinnin sekä osin poliittisen päätöksenteon asia arvioida, olisiko Jätkäsaareen sijoitettu pelastusyksikkö paras tapa parantaa asukkaiden turvallisuutta vai tulisiko lisäpanostukset kohdentaa jonnekin muualle. Avunsaantiajat ja toimintavalmiusajat ovat Helsingissä sikäli hyvällä tasolla, että tilanne ei ole oman tietämykseni mukaan hälyttävä nykyiselläänkään, vaikka AVI on halunnut asiasta selvityksen.

Toimintavalmiusajoista vielä todettakoon, että pelastuslaitoksen toimintavalmiusajan mediaani on 6 minuuttia ja 3 sekuntia, kun se toimintavalmiuden suunnitteluohjeen mukaan tulisi olla 6 minuuttia. Pelastuslaitoksella tehdyn tutkimuksen perusteella minuutti lisää toimintavalmiusajassa lisää henkilövahinkoja 1,2 %, joten kolmen sekunnin vaikutus toimintavalmiusajassa ei ole asukkaiden turvallisuuden kannalta ratkaiseva.

Loppukaneettina haluan tarttua HS:n jutussa mainittuun työntekijöiden huoleen sopimuspalokuntalaisten käytöstä pelastustoiminnassa. Jutussa viitataan sopimuspalokuntalaisiin "pelastusalan harrastajiin", mikä antaa mielestäni väärän kuvan sopimuspalokuntalaisten roolista pelastustoiminnassa. Käytännössä kaikkialla Helsingin ulkopuolisessa Suomessa nopeat hälytysvasteet, ihmisten pelastaminen ja pelastustoimen palveluiden kustannustehokkuus perustuvat sopimuspalokuntalaisten työlle. Se, että sopimuspalokuntalaiset ovat tehtävässään vapaaehtoisesti, erilaisella koulutuksella ja lähes nimellisillä korvauksilla, ei tee heistä vähemmän keskeistä osaa pelastustoimen palvelutuotantoa. Vaikka Helsingillä on taajaan asuttuna pelastustoimen alueena mahdollisuus tukeutua 24/7-päivystettyihin, päätoimisilla miehitettyihin pelastusasemiin, sopimuspalokunnat ovat tärkeä resurssi ja vastakkainasettelu pää- ja sivutoimisten pelastajien välillä on paitsi turhaa, myös haitallista.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Pelastuslautakunnan kokous 3/2014

Helsingin pelastuslautakunta kokoontui 25.3.2014 kolmannen kerran tänä vuonna. Asialistalla oli kiinnostavimpina käsiteltävinä kohtina kaupungin sammutusvesisuunnitelma ja vuoden 2013 toimintakertomus.

Sammutusvesisuunnitelma on alueelliselle pelastuslaitokselle pakollinen ja siinä määritellään, miten pelastuslaitos eri tilanteissa turvaa sammutusveden saatavuuden. Suunnitelmassa on niin nykytilan kuvausta kuin tavoitetilan määrittelyä. Kuntaliiton vetämänä sammutusvesisuunnitelmia varten on laadittu opas, johon pelastuslaitokset omat suunnitelmansa rakenteen ja tiettyjen mitoitusten osalta perustavat.

Helsinkiläisten ja kaupunkiorganisaation kannalta kiinnostavimpana ristiriitana kaupungin sammutusvesisuunnitelmassa on HSY Veden ja pelastuslaitoksen eriävä näkemys palopostien määrästä. Pelastuslaitoksen edustajan mukaan Helsingin veden kanssa on aikanaan päästy yksimielisyyteen siitä, että paloposti, josta saa vettä vähintään 10 l / s eli 600 l / min, tulee olla 150 metrin välein pelastustoiminnan turvaamiseksi. Ylikunnallisen HSY Veden kanssa pelastuslaitos ei sen sijaan ole löytänyt asiasta vastaavaa yhteisymmärrystä vaan HSY Vesi haluaa harventaa verkostoa ja tarjota kapasiteetiltaan suurempia (väh. 20 l / s eli 1200 l / min) palovesiasemia.

Nykyisellään sammutusvesisuunnitelma, joka on siis pelastuslaitoksen asiakirja, toteaa ristiriidan. Tästä ja palopostien huonosta kunnosta johtuvasta palopostiverkoston katveista pitäisi kuitenkin päästä sopuun pelastuslaitoksen ja HSY Veden kesken, jotta tästä ei aiheudu vaaraa kuntalaisten paloturvallisuudelle. Palopostiverkoston harventuessa joudutaan käyttämään pitkiä letkuvetoja, mikä aiheuttaa viivettä pelastustoiminnalle ja matkan pidentyessä myös paineet pienenevät. En tiedä, mikä sopiva sovitteluratkaisu tilanteessa olisi, mutta nykyinen ristiriita ei ole virastoille kunniaksi eikä kuntalaisten turvallisuudelle hyväksi.

Toinen keskustelua herättänyt asiakohta kokouksessa oli pelastuslaitoksen toimintakertomus 2013. Toimintakertomuksessa ei ollut mitään sinänsä uutta, mitä aiemmissa kokouksissa ei olisi tullut ilmi. Henkilöstö siirtyi 1+3-vuorojärjestelmään, mikä helpottaa koulutuksen järjestämistä, kun koko työvuoro on kerralla töissä. Organisaatiouudistus vietiin läpi vuonna 2013 ja toimintakate oli 2,49 M€ talousarviota parempi.

Vaikka pelastuskoulu ei aloittanut vuonna 2013 uutta kurssia, komentajan mukaan tämä ei aiheuta välitöntä uhkaa pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön saatavuudelle. Vihreänä olen tyytyväinen pelastuslaitoksen ympäristönsuojelullisiin ja energiankäytön vähentämiseen liittyviin tavoitteisiin, jotka laitos on myös saavuttanut. Ensihoidon tehtävämäärien kasvulle toimintakertomus ei nimeä selkeää syytä, mutta hyvä, että siihen on kiinnitetty toimintakertomuksessa huomiota.

Muissa asioissa todettiin aiemman mukaisesti lautakuntamatkan suuntautuvan Kiovan sijaan Lissaboniin. Kiovan nykyisessä turvallisuustilanteessa kohteen vaihto vaikuttaa hyvin järkevältä.

perjantai 28. helmikuuta 2014

Pelastuslautakunnan kokous 2/2014

Olin tiistaina 25.2.2014 jälleen pelastuslautakunnan kokouksessa. Asialistalla oli pitkälti lausuntoja kaava-asioista, jotka menivät keskustelutta läpi. Kaavalausunnoissa on harvemmin pelastuslautakunnassa seksikkyyttä, koska palotarkastajat ovat tehneet työnsä huolellisesti ja pelastuslautakunnan näkökulma kaavoihin on kovin palotekninen.

Tilinpäätös ja tavoitteiden toteutuminen 2013 sen sijaan herättivät keskustelua joukossa. Pelastuslaitos teki 2,5 miljoonaa euroa eli 7 % odotettua paremman tuloksen. Joukossa oli jotain kertaluontoisia eriä, mutta esimerkiksi tarkastuksista ja erheellisistä paloilmoituksista perityt maksut olivat yli kolminkertaiset budjetoituun nähden. Pelastuslaitoksen virkahenkilöiden mukaan tapauksia ei edes ole hallinto-oikeudessa eli tuo 570 000 euron lisätulo on nyt oikeasti tulossa kaupungille.

ERHE- ja palotarkastusmaksujen tarkoitus ei tosiaan ole bisneksen tekeminen vaan pelastuslaitoksen kannalta ideaalitilanteessa ei olisi erheellisiä paloilmoituksia, ei niistä aiheutuvia pelastustoiminnan kuluja, eikä niistä aiheutuvia tuloja. Valtakunnallisesti näyttää siltä, että maksullisuus puree erheellisten määrään eli oikeaan suuntaan mennään.

Olen kuullut suhteellisesti samansuuruisista budjettialituksista myös muilta pelastustoimen alueilta. Tämä voi liittyä tai olla liittymättä pelastustoimen aluejaon uudistukseen, jonka julkilausuttuna tavoitteena on lähinnä 7,5 miljoonan säästö. Ja kieltämättä Helsingin pelastuslaitoksen ja muiden pelastuslaitosten luvut osoittavat 7,5 miljoonan säästön toteutuvan tarvittaessa ilman aluejakouudistusta.

Jos aluejako- ja organisaatiouudistus halutaan toteuttaa muista kuin säästösyistä, niin silloin yhdyn niihin puheenvuoroihin, että tulisi katsoa kaikki vaihtoehdot läpi ja tehdä uudistus tiiviimmässä vuorovaikutuksessa kentän kanssa. Sinänsä ottamatta minkään aluejakomallin puolesta kantaa, paras lopputulos saataisiin avoimemmalla valmistelulla ja pelastuslaitosten, pelastusosaston ja kuntien välisellä vuoropuhelulla. Muutosta vastustavasta palautteesta löytyy monia hyviä huomioita, joita kannattaa huomioida, vaikka päätyisi yhä samaan aluejaon lopputulokseen.

Toiminnallisista tavoitteista turvallisuusviestinnän toteuma jäi suunnitellusta, mutta ymmärtämäni mukaan siihen on tulossa pelastuslaitoksella muutenkin muutoksia ja poikkeama on huomioitu toiminnassa. Hämmästystäni herätti myös lähtöaikatavoitteen ja -toteuman ero, joka oli yli kolmanneksen (60 s << 82 s). Sinänsä tuo 22 sekunnin ylitys ei ole fataali, koska yhdistetty ajo- ja lähtöaika oli suunnitellun mukainen, mutta on yhä outoa, että toteuma eroaa noin voimakkaasti suunnitellusta.

Muissa asioissa todettiin Helsingin pelastuslaitoksen pärjänneen hyvin pelastuslaitosten valtakunnallisessa työhyvinvointikyselyssä. Saavutus on sitä merkittävämpi, kun huomioidaan vastikään läpiviety organisaatiouudistus, jonka olisi odottanut vaikuttavan tuloksiin heikentävästi. Varsinainen loppuraportti työhyvinvointikyselystä saadaan maaliskuun lopussa.

torstai 7. marraskuuta 2013

Pelastuslautakunnan kokous 12/2013

Pelastuslautakunta kokousti 5.11. poikkeuksellisesti Erottajan pelastusasemalla. Asialistalla oli käytännössä vain lausuntoja kaavoista, joissa lautakunta luotti pelastuslaitoksen valvontatoiminnasta vastaavien palotarkastajien ja muiden riskienhallinnan ammattilaisten harkintakykyyn. Maallikkona sitä lausuntoa olisikin hankala arvioida pelastuslaitoksen ja paloturvallisuuden näkökulmasta, joten sikäli kyse ei ole mistään demokratiavajeesta, jos rakenteellisen paloturvallisuuden asiat menevät esityksen mukaan.

Muissa esille tulevissa asioissa pelastuskomentaja kertoi samana päivänä pidetyn pelastusjohtajien kokouksen kuulumisia. Oli hyvin tervetullutta, että pelastuslautakuntakin kuuli pelastuslaitosten ylimmän johdon näkemyksiä mm. suunnitelmiin vähentää pelastuslaitosten määrää puoleen. Komentajan kertoman mukaan suunnitelmalla ei ole tällä hetkellä vaikutusta Helsingin pelastuslaitokseen. Pelastuslaitoksen itsenäisyys ei ole kuitenkaan itseisarvo ja jos pelastuslaitosten määrää vähennettäisiin samaan hätäkeskusten määrän kanssa tai hallituksen kaavailemaan metropolihallintoon haluttaisiin yhdistää enemmänkin toimintoja, pelastuslaitosten yhdistymiset saattaisivat tulla pääkaupunkiseudullakin ajankohtaisiksi.

Sinällään tähän kehitykseen liittyy sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli olisi nopeasti mietittynä se, että riskienhallinnan osaaminen olisi keskitettyä ja vahvaa, vaikka laitosten välistä yhteistyötä jo onkin. Yhdistetyissä pelastuslaitoksissa voitaisiin myös suunnitella pelastustoiminnan ja esimerkiksi valvontatoiminnan palveluita koko alueelle yhtenäisesti. Huonoja puolia olisivat mahdollinen paikallisnäkemyksen hukkuminen, alkuvaiheessa toimintakulttuurien yhteensovittaminen ja päätöksenteon karkaaminen ylikunnallisiin rakenteisiin, jotka eivät ole tunnettuja vahvasta demokraattisesta ohjauksestaan.

Toinen keskustelua herättänyt asia oli pelastuslautakunnan matka, johon tehtiinkin vastaesitys, että lautakunta pidättäytyisi tekemästä matkaa nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Matkasuunnitelmia ei peruttu, mutta kokouksessa korostettiin matkan substanssipainotteisuutta. Itse äänestin asiassa tyhjää. Varmasti lautakunta pärjäisi ilman matkaakin, mutta kun lautakunnalle tuodaan käsiteltäväksi palvelutasopäätöksiä, suuria investointeja ja muita pelastustoimen järjestämisen kannalta keskeisiä päätöksiä, on tärkeää, että lautakuntalaisilla on myös asiaosaamista käsittelemistään asioista. Jos henkilöt irrottautuvat päivätyöstään osallistuakseen lautakuntamatkalle, jossa pääsevät käymään viranhaltijoiden kanssa epävirallisia keskusteluja ja tutustumaan esimerkiksi korkean rakentamisen palo- ja poistumisturvallisuuteen, niin ei se ole huonoa kaupungin rahojen käyttöä.

Kaiken kaikkiaan lautakunnan kokouksessa käytiin paljon asiakeskustelua, jota sinne on myös kaivattu. Pelastuskomentaja lupaili asiantuntija-alustuksia aiheista, joita lautakunnan jäsenet pyytävät, joten olen hyvinkin toiveikas paremman keskustelukulttuurin ja asiaosaamisen puolesta.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Pelastuslautakunnan kokous 11/2013

Helsingin kaupungin pelastuslautakunta kokoontui 15.10.2013 vuoden 11. kokoukseen. Kokouksen asialista löytyy pelastuslaitoksen sivuilta.

Alun kokousteknisten kohtien jälkeen käsiteltiin Kallion keskuspelastusaseman tornin kunnostusta. Torni on huonokuntoinen ja siitä on rapissut betonia, mikä aiheutti ennen pikakunnostustöitä henkilövaaraa. Vaikka välitön henkilövaara on saatu korjattua, lautakunta antoi pelastuslaitokselle luvan remontoida torni, jolloin sen pitäisi olla kunnossa lähivuosikymmenet. Remontti alkaa vielä syksyn aikana ja se pitäisi saattaa päätökseen kevään aikana.

Pelastuslaitoksen käyttämenot ovat ylittyneet ja ylityksen merkittävin osa johtuu öljyntorjunnan varautumisen kustannuksista. Öljyntorjunnan kustannukset saadaan kuitenkin tasoitettua ulkopuolisella rahoituksella, joten siitä ei pitäisi aiheutua nettokustannuksia pelastuslaitokselle. Samoin tutkimushankkeet, jotka ovat toinen merkittävä syy käyttömenojen ylitykseen, katetaan ulkopuolisella rahoituksella.

Sitovista toiminnallisista tavoitteista suurin osa tavoitetaan suunnitellusti. Turvallisuusviestintää ei ole päästy tekemään aivan suunniteltua määrää, mikä on johtunut siitä, ettei siihen ole pystytty kohdentamaan riittävästi henkilöresursseja. Toinen huomionarvoinen poikkeama toiminnallisissa tavoitteissa on ensihoito- ja pelastusyksiköiden lähtöajoissa tapahtunut ylitys. Pelastuslaitoksen tavoite keskimääräiseksi lähtöajaksi eli ajaksi hälytyksen vastaanottamisesta pelastusyksikön lähtöön on 60 sekuntia. Keskimääräinen lähtöaika on kuitenkin viidenneksen enemmän eli 71 sekuntia.

Tilanne on kuulemma parantunut aiemmista vuosista, mutta selvitys jätti epäselväksi, miksi pelastuslaitos on tavoitteenasettelussaan tavoitellut noin merkittävää parannusta, jos 60 sekuntin tavoitetta ei ole päästy edes kovin lähelle. Arvauksenani luulen, että tavoite perustuu Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeeseen (s. 14), mutta kokouksessa tälle ei tullut vahvistusta.

Ylityksen arveltiin myös johtuvan unohtuneista ajanotoista, jotka sotkevat tilastoa. Pelastuslaitoksen riskienhallintaosaston ja tutkimuspäällikön asiantuntemus huomioon ottaen, pelastuslaitokselta voi kuitenkin edellyttää tällaisten virheiden tilastollista siivoamista. Etenkin, kun tarkoituksena on ryhtyä mittaamaan ensitoimenpiteisiin kuluvaa aikaa, tällaisten virheiden siivoaminen tilastosta on välttämätöntä vastesuunnittelulle ja pelastustoiminnan tuloksellisuuden arvioinnille.

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilaston perusteella Helsingissä on ollut vuonna 2012 riskialueella I (l. tiheään asutut taajamat) viidenneksi nopeimmat lähdöt 22 pelastuslaitoksesta. Riskialueilla II - IV (l. harvempaan asutut taajamat ja maaseutu) Helsingin lähdöt ovat nopeimpia enkä minä Suomen ammattimaisimmilta yksiköiltä vähempää odottaisikaan. Tarkastelusta on siivottu kaikki yli 15 min lähtöajat, koska näissä voidaan epäillä ajanoton unohtuneen päälle .

Herääkin kysymys, onko lähtöaikavaatimus tarkoituksenmukaisesti asetettu, jos siihen ei päästä muuallakaan. Ja jos 60 sekunnin keskimääräinen lähtöaika kuitenkin asetetaan tavoitteeksi, niin silloin viidenneksen ylitykseen pitää suhtautua vakavasti.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Etätyömahdollisuuksista pelastustoimessa

Tänään vietetään kansallista etätyöpäivää, jonka tarkoituksena on pysäyttää harkitsemaan etätyötä vaihtoehtona lähityöskentelylle. Useille etätyötä tekeville etätyö mahdollistaa tehokkaamman työskentelyn ja vapauden päättää työn tekemisen paikasta ja ajankohdasta. Tällöin työntekijöiden ei myöskään tarvitse käyttää aikaansa aamu- ja iltapäiväruuhkissa ja työmatkaliikkumisen päästöt vähenevät.

Pelastustoimen kannalta selkeimpiä etätyömahdollisuuksia on toimistotyössä ja onnettomuuksien ehkäisyssä. Palotarkastuksia ja turvallisuusviestintää tehdään yleensä asiakkaiden luona ja sähköisiin kanaviin siirtynyt turvallisuusviestintä on paikasta ja ajasta riippumatonta turvallisuustyötä. Riskienhallinnan ja muiden asiantuntijatehtävien aineistot ovat yleisesti sähköisiä, joten VPN-tunneloinnilla ja riittävän hyvillä tietoliikenneyhteyksillä työtä voi tehdä käytännössä missä vain. Koulutusaineistoja löytää helposti netistä ja koulutuksia tallennetaan videolähetyksinä nettiin yhä enemmän, joten myös seminaariosallistuminen voi tapahtua etänä.

Pelastustoimintaa eli "piipaa-auto"-toimintaa tehdään etätyön kehittymisenkin myötä kohteessa eikä tähän ole näköpiirissä muutoksia. Pelastustoiminta on kuitenkin vain pieni osa työajankäyttöä ja paljon suurempi osa työajasta menee toimintavalmiuden tuottamiseen eli siihen, että ollaan valmiina lähtemään pelastustoimintaan mahdollisimman nopeasti.

Pelastustoiminnan valmiutta ajatellen on aina nopeinta, jos sammutusyksikön kaikki jäsenet ovat samassa paikassa ja kalusto on "käden ulottuvilla". Kotona tapahtuva varallaolo - oli kyse sitten vakinaisista tai sopimuspalokuntalaisista - ei ole aitoa etätyötä, koska henkilö on enemmän tai vähemmän sidottu varusteiden ja kohteen sijaintiin sekä välittömään lähtövalmiuteen.

Jos yksikkö kootaan kohteessa eli sen jäsenet tulevat kukin tahoiltaan, sen toimintavalmiusaika muodostuu hitaimman jäsenen mukaan. Toki aiemmin saapuneet jäsenet voivat ryhtyä kohteessa esiselvityksiin ja harvalla keikalla tarvitaan 1+3 jäsentä ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Kiireettömissä, C- ja D-kiireellisyysluokkaan kuuluvissa tehtävissä kotoa käsin tapahtuva varallaolo voisi tulla kyseeseen, mutta koska A- ja B-keikkojen varalta pelastuslaitos joutuisi joka tapauksessa ylläpitämään valmiutta, ei ole tarkoituksenmukaista rakentaa varallaolojärjestelmää vain kiireettömiä tehtäviä varten.

Kaiken kaikkiaan, pelastustoimen muissa tehtävissä kuin kiireellisessä pelastustoiminnassa on hyvät edellytykset etätyön tekemiseen, kunhan työntekijän ja työnantajan välillä on etätyön edellyttämä molemminpuolinen luottamus. Pelastustoiminnan valmiutta teetetään etätyötä nykyisinkin varallaolona, mutta koska työn elimellinen ominaisuus on jatkuva välitön lähtövalmius, ei henkilö voi varallaolossa olla sidottu tehtäviin kotona.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Muistisairaudet turvallisuusuhkana

Muistisairauksista kärsiviä on Suomessa n. 130 000. Joka vuosi uusia diagnooseja tehdään 14 000 ja avo- ja laitoshoidon kustannukset ovat 3,5 mrd euroa eli enemmän kuin syöpä- sekä sydän- ja verisuonisairauksissa yhteensä. 75-84-vuotiaista yli 10 % ja 85+-vuotiaista jo 35 % on muistisairaita.

Keskeisimmät keinot muistisairauksien torjuntaan ovat yksinkertaisia: riittävän runsas ja terveellinen ruokavalio, liikunta, sosiaalinen toimeliaisuus ja muistia aktivoiva toiminta. Varhainen taudin tunnistaminen ja lääkitys tekee myös ihmeitä Alzheimerille, joka muodostaa 60 % Suomen muistisairauksista.

Ruokavaliot, liikunta ja yhteisöllisyys eivät ole kuitenkaan asioita, joihin pelastustoimi voisi suoraan vaikuttaa. Keinot muistisairaiden turvallisuuden parantamiseksi rajoittuvat pelastustoimella lähinnä rakenteellisen paloturvallisuuden kehittämiseen ja pelastustoimintaan. Yhteistyötä voidaan kuitenkin tehdä moneen suuntaan kuten Pirkanmaan KOTI-hanke osoittaa. Ja jo se, että muistisairaudet tunnistetaan ja tunnustetaan turvallisuus- ja terveysriskiksi, edesauttavat muistisairaiden turvallisuuden parantamisessa.

Hoiva- ja valvontateknologia auttaa kotihoidon ja palveluasumisen voimakkaasti kasvavaan palvelutarpeeseen, mutta muistisairauksia niillä ei torjuta. Inhimillisesti arvokkainta on muistisairauksien ehkäiseminen. Turvallisuuden kannalta myös teknologisilla mahdollisuuksilla ja tarkoituksenmukaisella asumispolitiikalla pääsee pitkälle.

Aiheesta muistuttaa Muistiliiton ja Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön yhteinen "Välitä muista" -kampanja. Hyvää muistiviikkoa!